Silloin tällöin, toisinaan ja joskus myös
kuin olisi painovoimaton
ja tapahtuisi jatkuvasti ihmeitä,
me kuljemme suunnittelemattomin askelin
istahdamme tuntemattoman pöytään,
tunteaksemme taas.
Silloin toisinaan
kuulemme ääniä, joita kutsuksi kutsutaan.
Toisinaan kuin aukeaisi menneiden vuosien viuhka
ja valaisisi aurinko muistoista joka toisen.
Aina silloin, kuin toisinaan rakastaisi.
Huhtikuun kiihtyvien tuulien tavoin kaikkea
mikä lentää ohi, ja ylitse.
Katja Tamminen (c)
Kirjoittaja on Heinolan kansalaisopiston luovan kirjoittamisen ohjaaja
Kuva: Jussi Eerola Photography
Kommentit