Heinolassa on kevät myöhässä, kuten kaikkialla muuallakin Suomen maassa. Meidänkin pihassa on vielä paljon lunta.
Näin sinivuokkojen ja kotiloiden suosimassa kaupungissa, nuput vielä metsissä miettivät uskaltavatko teränsä aukaista, mutta sen sijaan kotiloita ei sellaiset asiat huoleta, vaan rohkeasti etsivät ruokaa minun kukkapenkistäni. Ei olisi kannattanut, sillä nappasin kiinni ja kiikutin kanoille aamupalaksi.
Ne ovat suurinta herkkua kanalassa; kotilot ja kaikki hyönteiset. Jos eksyy kärpänen pörräämään kanatarhan seinustalle lämmittelemään aurinkoon, niin pian sen tarkkasilmäinen kanamuori nappaa.
Tänä aamuna oli polttava tarve, näin innokkaana puutarhaihmisenä, jo vähän päästä touhuamaan kukkapenkkien luokse.
Vanhat perennat vasta nyt leikkasin pois, kun tykkään niin talven törröttäjistä, enkä halua niitä syksyisin leikellä.
Siellä niitä minun ”kullannuppuja” on. Krookuksen ja sinivuokon nuppuja. Viime viikolla syntyneet tipusetkin kurkistelevat emojen alta, josko uskaltaisi päänsä ulos pistää.
Oi ihana kevät, kiva kun olet tullut taas kaupunkiin. Tuskin maltan odottaa, kun metsien tuhannet sinivuokot aukeavat ja pihamme täyttyy krookuksista, ikävä kyllä ne kelpaavat myös lihaville siti-rusakoillemme, jotka illan tullen loikkivat pihamaille herkuttelemaan.
Marja Kytö Tuokiokuvia elämästä, väreistä ja eläimistä
