Marjan matkassa – Kohtaamisia Heinolassa

Syksy saapuu Marjankin matkaan

Katja Tamminen — Wed, 19 Sep 2018 13:09:56 +0000

Kauniit syyspäivät ja syksyn raikkaus ovat saapuneet meidänkin kotikaupunkiin.
Pimenevät illat houkuttelevat kaivamaan kynttilät ja lyhdyt esiin kaappien kätköistä ja päivittämään kodinkin syyssävyihin. Kumppanit ja villasukat lähettyville ja sadetakkikin etsittävä, varuille.
Kohta on perinteinen juustopolkukin, Heinolan Ladun patikkareissu. Oi miten sitä odotan. Se on yksi syksyn perinteitä, ihan niin kuin callunat kukkaruukkuihin.
Kävinpä muuten kirjastossakin, tällä kertaa mukaan lähti kirja Vieskeristä kaikkien aikojen Suomenhevosesta.

Marja KytöTuokiokuvia elämästä, väreistä ja eläimistä

Kalliolle kukkulalle

Katja Tamminen — Mon, 03 Sep 2018 07:19:27 +0000

Vielä muutama vuosi sitten en ollut kuullutkaan Rautvuoresta, sitten työkaverini houkutteli minut sinne eväiden kanssa. Hän tiesi, että sieltä saa mahtavia valokuvia. Aivan jo niiden takia kannattaa vuori valloittaa, ja kun se on niin lähellä tätä meidän kotikaupunkia, Heinolan kirkonkylässä, Rautvuoressa. Mahtava kukkula vai vuoriko se sitten kuitenkin on, Ala-Räävelin luona.

Sieltä näkyy Kuusakosken savupilvet, Orasmaan pellot ja eri vuodenaikoina upea Suomen luonto. Sinne kannattaa kyllä retkeillä hyvien kenkien ja pikkueväiden kanssa, minä tahansa vuodenaikana. Vinkkinä kaikille; sieltä saa hyvät selfiet!

Vuoren tarina kertoo, että sinne olisivat pienet lapset hukkuneet vaiko tippuneet. Onko se totta, haluaisin tietää. Eräs rouva puhui, että hevonenkin olisi sieltä vuorelta joskus alas tippunut.Senpä takia kannattaa olla varovainen, ettei kurkistele liian reunalta. Seinämä on jyrkkä ja pudotus vaarallinen. Nyt maisteltiin polun varrelta jo sinisiä mustikoitakin, kun kävin viikolla siellä ystävän kanssa. Hänkään ei ollut siellä ennemmin käynyt.

Käy sinäkin meidän paikallisella kukkulalla, Rautvuorella, on hieno paikka.

Marja Kytö
Tuokiokuvia elämästä, väreistä ja eläimistä

Lähdetäänkö retkelle?

Katja Tamminen — Wed, 04 Jul 2018 09:38:23 +0000

Miten saat lapset mukaan metsään, onhan siellä hyttysiä ja teinien mielestä, ei ehkä niin tekemistäkään. Nyt kuivan kauden aikaan ei edes voi paistaa makkaraa. Pikkupoika innostui kovasti, kun kuuli, että voi ottaa ongen mukaan.
Hän kaivoi pihaan monen monta monttua ja matoja löytyi yllin kyllin purkin pohjalle. Sitten repullinen eväitä ja matkaan.
Täältä tullaan Saittalahti! Olipa laitettu kivat uudet kyltitkin Tähtihovin lenkiltä opastamaan perille.
Ja niin vierähti iltapäivä ulkona retkellä. Poika sai oikein särjenkin kissalle kotiin tuomiseksi ja uida polskutti kalliolta viilennykseksi. Kivaa oli kaikilla lähilaavulla. Mennään kyllä toistekkin.

Kuvan perhonen on haapaperhonen, joita siellä lenteli kesäpäivän kirkkaudessa parikin.
Aina ei tarvitse lähteä kauas kansallispuistoon upeita maisemia etsimään. Jos haluaa mennä vaativampaa reittiä pitkin, kannattaa lähteä rantoja pitkin Tähtihovin lenkiltä, niin pääsee pikkaisen kalliokiipeilemäänkin.
Siinä tulee muuten ihan hikikin. Ja se käy jo kuntoilusta, suosittelen.

Marja Kytö
Tuokiokuvia väreistä, elämästä ja eläimistä

Mistä näitä ankkoja oikein tulee?

Katja Tamminen — Mon, 18 Jun 2018 09:21:14 +0000

Nyt on linnunpoikasia metsät, puut, pensaat ja rannat täynnä.

Meidän omassa pihassa, vaaleanpunaisessa pöntössä, pesi sinitiainen. Sieltä lapset lähtivät yksi toisensa perään tänä viikonloppuna maailmalle. Onnea matkaan pienokaiset, vilkuttelin perään.

Kanalassakin kuoriutui taas yksi muna. Ykähän sieltä sitten tuli, emon siipien suojaan maailmaa ihmettelemään. Kahdesta muusta munasta ei tullut mitään. Useampi kanarouva potee kroonista vauvakuumetta, saavat silti hautoa tyhjiä pesiä. Surullista, mutta minne niiden lasten kanssa oikein joutuisi, jos kaikki saisivat hautoa munansa lihaksi…

Vaan kanadanhanhilla riitti sutinaa Kananiitynlahdella! Poikasia kahdella pariskunnalla varmaan kolmekymmentä.

Lokki parka menetti munansa Tähtihovin rannalla. Eilen siellä niitä oli vielä kolme, tänää nolla, ja pesäkin rikki.

Kuka lie löytänyt sen.

Näin sitä lintuja lasketaan, jokapuolella piipittää. Ja kaikki ovat yhtä suloisia, eikö vain.

Marja Kytö
Tuokiokuvia väreistä, elämästä ja eläimistä

Saat multa kukkaset toukokuun

Katja Tamminen — Thu, 10 May 2018 06:00:58 +0000

Äitienpäivä lähestyy ja sinivuokot ovat kauneimmillaan, perinteiset äitienpäivä kimput on aina niistä kerätty.

Poika jo ilmoitti, että koulussa tehty lahja meni vähän rikki, mutta ei kai haittaa?

Ei haittaa ei, lasten antamat lahjat ovat niin suloisia, onhan ne tehty rakkaudella.

Minä vähän sommittelin äitienpäiväkortteja eläinteni avulla. No joo, kyllä niistä joku voisi vaikka kortiksi omalle äidilleni kelvata.

Näiden kuvien myötä kaunista ja onnellista äitienpäivää kaikille äideille.

Ja kaunista toukokuuta kaikille muillekkin.

Marja Kytö
Tuokiokuvia elämästä, väreistä ja eläimistä

Kesäksi kuntoon kampanja Harjulla

Katja Tamminen — Thu, 03 May 2018 09:30:37 +0000

Naisten lehdet sen aloittaa jo heti joulun jälkeen, miten pääset rantakuntoon ohjeilla.
Ja niin sitä aina piti aloittaa minunkin, mutta jos vasta ensi maanantaina sitten, ja niin siinä vierähti talvi ja tuli kevät.
Ja hups kohta on kesä! Jäät lähtevät, niin että Piestanyn rantatiellä oikein kolina kuului, kun jäälautat törmäilevät toisiinsa ja lipuivat kohti tuntematonta. Ja nyt sitten pitäisi olla siinä ”rantakunnossa”.

Onneksi on harju ja vesitornin rappuset, joita nyt ”matti myöhänen” rantakunnon tavoittelija hölkkää tai kävelee, no ainenkin liikkuu.
Ensimmäisen kerran jälkeen olin ihan poikki, mutta ilokseni huomaan, että joka kerralta hieman kunto nousee. Tehokasta se on, käykääpä kokeilemassa.
Ja samalla reissulla kävelemässä harjun ympäristössä, siellä on niin kaunista.

Harjupaviljongin aukaisemista odotellessa, kohta sekin päivä koittaa. Vohveleita miettiessä, tulikin mieleeni, että kohta tehdään meidän kyökissä kevään ensimmäiset nokkosletut, keräsin eilen nokkosia, kyllä niitä pieniä piikkilehtiä jo kasvaa.
Lähiruokaa ja superfoodia parhaimmillaan.

Marja Kytö
Tuokiokuvia elämästä, väreistä ja eläimistä

On taas kevät, kuljen Kaivannon rantaan

Katja Tamminen — Wed, 25 Apr 2018 08:12:07 +0000

Kuuntelin nuorena Tavaramarkkinoiden On siis kevät kappaletta tyyliin aamusta iltaan, niin upea kappale se oli silloin, ja on edelleenkin. Joka kevät se soi korvissani ja päätyy kuvateksteinä kuviini, koska se tuo minulle kevään tunnelman.
Minäkin kuljen Kaivannon rantaan melkein joka päivä, katsomaan joko ne jäät ovat lähteneet, joko pääsee uimaan, mutta kukaan ei ole kyllä tarjonnut minulle salmiakkia ja vaikka tarjoaisikin, kieltäytyisin, olenhan karkkilakossa.
Siitä sitten Tommolaan tai Tähtihoville päin, omalle rantabulevardille.
Heinolan mahtava luonto houkuttelee kyllä ulkoilemaan ja pitkä kävelytie Tommolasta Tähtihoville, kaunis rantatiemme, on jotain niin upeaa, mistä saamme olla kyllä onnellisia ja ylpeitä. Sitä pitkin on mahtava lenkkeillä koiran kanssa tai pyöräillä. Toivoisin vain lisää roskiksia matkan varrelle, niille koirankakkapusseille ja muillekkin roskille.

Tänään Kaivannossa jäät olivat jo pieninä lauttoina, lähtövalmiina.
Minä olen innokas uinnin ystävä ja Kaivanto on lähirantani. Lisäksi rakastan katsella ja kuvata siellä auringonlaskuja.
Tällä hetkellä värimaailma on mielestäni hyvin kaunis; okraa ja sierraa, kuivuneet korret ja rusehtava maa, ennen kuin hento vihreä tulee ja häikäisee kauneudellaan.
Carpe diem ystävä, nyt nautitaan joka hetkestä.

Marja Kytö
Tuokiokuvia elämästä, väreistä ja eläimistä

Jotkut uskaltavat jo, toiset vielä miettivät

Katja Tamminen — Wed, 18 Apr 2018 08:32:34 +0000

Heinolassa on kevät myöhässä, kuten kaikkialla muuallakin Suomen maassa. Meidänkin pihassa on vielä paljon lunta.
Näin sinivuokkojen ja kotiloiden suosimassa kaupungissa, nuput vielä metsissä miettivät uskaltavatko teränsä aukaista, mutta sen sijaan kotiloita ei sellaiset asiat huoleta, vaan rohkeasti etsivät ruokaa minun kukkapenkistäni. Ei olisi kannattanut, sillä nappasin kiinni ja kiikutin kanoille aamupalaksi.
Ne ovat suurinta herkkua kanalassa; kotilot ja kaikki hyönteiset. Jos eksyy kärpänen pörräämään kanatarhan seinustalle lämmittelemään aurinkoon, niin pian sen tarkkasilmäinen kanamuori nappaa.

Tänä aamuna oli polttava tarve, näin innokkaana puutarhaihmisenä, jo vähän päästä touhuamaan kukkapenkkien luokse.
Vanhat perennat vasta nyt leikkasin pois, kun tykkään niin talven törröttäjistä, enkä halua niitä syksyisin leikellä.
Siellä niitä minun ”kullannuppuja” on. Krookuksen ja sinivuokon nuppuja. Viime viikolla syntyneet tipusetkin kurkistelevat emojen alta, josko uskaltaisi päänsä ulos pistää.
Oi ihana kevät, kiva kun olet tullut taas kaupunkiin. Tuskin maltan odottaa, kun metsien tuhannet sinivuokot aukeavat ja pihamme täyttyy krookuksista, ikävä kyllä ne kelpaavat myös lihaville siti-rusakoillemme, jotka illan tullen loikkivat pihamaille herkuttelemaan.

Marja Kytö
Tuokiokuvia elämästä, väreistä ja eläimistä

Loppuiko kukosta patterit?

Katja Tamminen — Mon, 09 Apr 2018 10:21:46 +0000

Ihanassa mainoksessa nainen haaveilee muuttavansa maalle ja kasvattavansa kanoja, monia erilaisia rotuja, kunhan ensin voittaa lotossa.
Meillä ei odotettu sinne asti. Viitisen vuotta sitten mieheni ilmoitti, että meille tehdään kanala.
Tuumasta toimeen, kohta meillä oli kanala ja siellä neljä kanaa.
Ja kaikki niistä tykkäsivät, pulleita kesyjä kanoja, kaikenvärisiä.
Munia ei vaan kuulunut – no sitten kiekui ensimmäinen kana.
Voiko kana kiekua, heräsi epäilys, eihän se laula.
Kukkojahan ne olivat, kaikki kolme. Vain yksi oli kana.

Palautimme kukot ostajalle ja saimme toki uudet kanat tilalle.
Siitä se alkoi, kanafarmarin ja citykanalan elämä.
Vuosien saatossa olen käynyt palvelutaloissa kanojen kanssa ja päiväkodistakin on meillä vieraillut lapsiryhmiä katsomassa mistä sitä lähiruokaa tulee.
Pojallamme on ollut kesyin kanamme Kanatuinen jopa mummolareissuilla mukana kissankuljetusboxissa, kun ilman sitä ei suostunut lähtemään.
Meillä on ollut myös erilaisia kukkoja vuosien varrella ja siitähän kanamuorit ovat innostuneet tipuja hautomaan.
Kukonlauluun kyllästyneenä mieheni päätti, että nyt sen kukon on aika lähteä vihreämmille matomaille. Muutaman ajan kuluttua, naapurin rouva kertoi minulle lapsenlapsensa kyselleen, että loppuikohan niiden kukosta nyt patterit, kun sen laulua ei enää kuulu. No nyt on taas kukkokin orrella laulamassa ainenkin hetken, kun se on niin komia.
Heinolassa on ainenkin viisi citykanalaa, ehkä sinäkin saatat joskus kuulla kukonlaulua jossain päin kaupunkiamme. Ilman, että tarvitsee epäillä kuulevansa harhoja.

Marja Kytö
Tuokiokuvia elämästä, väreistä ja eläimistä.