Nyt on linnunpoikasia metsät, puut, pensaat ja rannat täynnä.
Meidän omassa pihassa, vaaleanpunaisessa pöntössä, pesi sinitiainen. Sieltä lapset lähtivät yksi toisensa perään tänä viikonloppuna maailmalle. Onnea matkaan pienokaiset, vilkuttelin perään.
Kanalassakin kuoriutui taas yksi muna. Ykähän sieltä sitten tuli, emon siipien suojaan maailmaa ihmettelemään. Kahdesta muusta munasta ei tullut mitään. Useampi kanarouva potee kroonista vauvakuumetta, saavat silti hautoa tyhjiä pesiä. Surullista, mutta minne niiden lasten kanssa oikein joutuisi, jos kaikki saisivat hautoa munansa lihaksi…
Vaan kanadanhanhilla riitti sutinaa Kananiitynlahdella! Poikasia kahdella pariskunnalla varmaan kolmekymmentä.
Lokki parka menetti munansa Tähtihovin rannalla. Eilen siellä niitä oli vielä kolme, tänää nolla, ja pesäkin rikki.
Kuka lie löytänyt sen.
Näin sitä lintuja lasketaan, jokapuolella piipittää. Ja kaikki ovat yhtä suloisia, eikö vain.
Marja Kytö Tuokiokuvia väreistä, elämästä ja eläimistä
Kommentit